Koulutukseltani olen filosofian tohtori (väittelin tohtoriksi vuonna 2016 Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta patologian osastolta). Tämän jälkeen olen opiskellut mm. Helsingin Psykoterapiainstituutissa ratkaisukeskeistä terapiaa, jossa tein lopputyöni taideterapiasta. Taidemaalausta olen harrastanut vuodesta 2011, mutta olen maalannut tauluja aina lapsesta asti.
Vuonna 2001 kävin koulun ohessa eri ompelukursseja ja aloin tehdä muotisuunnittelua opiskelun ohessa Turussa ja minulla olikin muotinäyttely yhdessä Joni Ronkaisen kanssa 2002. Suunnittelemiani vaatteitani oli myös missien päällä eri tilaisuuksissa, mm. Suvi Miinalan päällä hänen luovuttaessaan kruunua 2001. Muotisuunnittelu ei kuitenkaan minua kiinnostanut sen enempää, koska mielestäni siinä en päässyt niin hyvin purkamaan tunteitani.
Monet taiteilijat yrittävät ilmaista teoksissaan tunteitaan ja tunnelmiaan. Myös minä yritän tehdä niin. Puran maalauksiini niitä tunteita, joita voi muuten olla vaikea käsitellä, tauluissani näkyy surua, tuskaa, yksinäisyyttä, epätoivoa ja kuolemaakin, mutta myös iloa, intohimoa, uskoa, voimaa, sensuaalisuutta, seksikkyyttä ja toivoa.
Vuonna 2011 elämässäni tapahtui paljon muutoksia, jouduin käymään läpi vaikeita asioita, enkä oikein tiennyt, miten niitä purkaa. Yhtäkkiä otin käteeni pensselin ja aloin maalata. En sitten osannutkaan lopettaa ja lopputuloksena maalasin puolen vuoden sisällä kymmeniä tauluja. Kotini alkoikin täyttyä näistä maalauksista ja mietin mitä niille oikein voisi tehdä. Kun ystäväni näkivät taulujani, he kehottivat minua alkamaan myydä niitä. En aluksi uskonut, että kukaan niitä ostaisi, koska osa oli todella rankkoja ja henkilökohtaisia, mutta kun arasti aloin niitä puolitutuillekin näyttämään, yhtäkkiä minulta olikin ostettu suurin osa tauluista.
Parasta, mitä olen taiteilijana olemisesta huomannut omien tunteiden purkamisen lisäksi on, kun tauluni koskettaa jotain toista ihmistä ja myös hän saa siitä itselleen jotain.